Metsännenä | The Nose of Spruce Wood

Menin metsään, sain metsännenän, taudin

joka iskee kun säikähtää.

Ainoaksi parannuskeinoksi sanotaan anteeksipyyntöä

metsältä. Uskotaan myös, että oikein osaa pyytää

vain tietoniekka, joka arpomalla tutkii taudinkuvan.

Ei auta, ei pomppinut noppa oikeaan tähtimerkkiin:

pelkään edelleen

etten näe tervettä kuusta

enkä metsää.

Realismi sydämessä Maailman Omistaja, ihminen, teki tavalliset, meni hirteen, rasvasi köyttä ja katseli oksaa ennen kuin sen jälkeen meni Karsikkokuuseen, todella pois.

Paratiisissa Ylimetsänhoitaja ja Maailman Omistaja kävelevät suorakaiteita halkovia liikenneväyliä. Mitä tarkoittaa tuo kookas ja yksilöllisen näköinen puu, tuo tuolla aukkoviljelyksen laidassa, kysyy vasta saapunut vieläkin vähän setelin värinen henkilö.

Kun puun ekologinen ja esteettinen arvo ylittää sen raaka-aineen arvon, hänet säästetään. Se on komea maisema, kertoo taivaasta vastaava puupääoman haltija.

Luonnollisesti metsävarannon niin sanotun uuden käsitteen mukaisen luokituksen mukaisesti ylikorkeat yksilöt hoidetaan pitkälleen kuten myös lipputangot kutistetaan, kun Paratiisissa siirrytään muovin aikaan.

Lyhytpiippuisilla alueilla muovin alle siirtyminen on itänyt kivasti. Ei ole saastetta, ei viimaa, ei ilkeää tippuvaa suolavettä, ei valotonta, tuottamatonta liikettä.

(Metsännenä: "Menin metsään", s. 29-30)