Taas ryypätkää paloviinaa olvia juokaa. Toiseksi pattipolvista
jumaluutta kirveellä kuonoon, pihkaiseen pilkkaan puukolla
minun kirjaimet ja ikä.
Lastut kolehdiksi pakanain papille, vähän pintaan öljyn hajua
ja kirkon penkin alle.
Selvin kiipeää karhun kallon suun tukkimaan. Toorum on työnsä
tehnyt, murskatkaa niin kuin muutkin kynät, pelit ja mikrot
monttuun armotta survokaa.
Tuli romun päälle, minun sielu kyllä huolehtii lopusta
kipittää runkoa pitkin ylös kuin hiiri.
Musta takkini oksaan lyökää, puhkaiskaa lahnan rakko
etten tule kotiin kummittelemaan, elävien rauhaa häiritsemään.
Ei tule teitä minkäänlainen menninkäinen kapakan ovelle
vainoamaan.
Nyt joka kykenee yhdellä kädellä kaksi tervaskantoa, tulelle
kelpaamatonta, latvaan nostaa, merkiksi, että Sinä voit
mennä paremmalle miehelle.
Karsikkokossu tempaiskaa, menkää kotiin. Virttä on minusta
turha laulaa.
(Metsännenä: "Taas ryypätkää paloviinaa", s. 54)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti