Virran voima meni umpeeneikä patterin kiima-aikaa kuulu vaikka asettelen niitä
uunin kylkeen. Radio vaikenee.
Puhuuko puukaan talvella.
Haluaisin muuttaa, vaihtaa nämä rauniot kahteen aariin järven ääntä. Menevät päikseen kivi ja vesi, kyllä, mutta miten siirrät savusaunaa, josta linnut lentää läpi.
Jäkälä kasvaa katolla, myös sammalta lannoitetaan ylhäältä käsin. Helikopterit, nuo pienet siemenet tiedostavat paisuvat rinnat, kovat nännit, joilla taimi on turvassa kun vesi nousee.
Ropeli hatussa siemen jalostaa hätämerkkiä, kuusi jyviä seitsemiä siemeniä kuin kettinkiä. Tulevassa paperimassassa kasvaa monistekuitua, joka palaa satelliitin tietä taivaan rantaan.
Puun kieltä kelpaa ihailla, kun se roikkuu viimeisillä voimilla järvessä pää alaspäin veden alla. Nyt kaislat, lehdet ja neulaset leikkaavat peilin kiinni. Syksy on loppu.
Puisen ulkorakennuksen irronnut lauta kolahtelee harvakseen.
(Metsännenä: "Virran voima meni umpeen", s. 35)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti