Koreanliuskan koristamalla
kelluvalla jätevuorella
rotat ampuivat tunneleita aikaan
sukelsivat muovit suihinsa.
Nyt sirpaleet kukkivat käsiin,
pelti korroosion kohtu
levittää verisiä enkeleitä
heidän auransa vanaan.
Teräs pisti vastaan huikopalan verran
kunnes se jääkaapin ovi jätettiin.
Pakastearkullakaan ei pitkälle melottu.
Se upposi ja jäävuoret imivät itseään
ja muita rintoja kohti päiväntasaajaa,
ja näiden kaatopaikkojen huiput täyttivät
ensin kopterit ja autot, sitten uimari ja veneet,
jos muistatte.
(Laani: "Koreanliuska" (4) s. 151-152)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti