Tämä tapahtui ja siihen aikaan Koreanliuska
ristittiin, viimeinen tuntematon
määrättiin myös hautausmaan puuksi (Taxus baccata).
Ja huiput täyttyivät vihdoinkin kaikista parhaista
ja ihminen kylvetti toista huippuihmistä
Koreanliuskalla kuin vihdalla
ja silloin nähtiin merkki:
Koreanliuskan hipaisusta ihmisen selkään
kasvoi valmis vesileima,
ja kaikki jotka sen Leijonan merkin tunnistivat
lunastivat taivasosakkeen toverinsa leimalla.
Joku meistä leimasi itsensä eduskuntaan
pitämään paperisadetta, toinen
painaa samaa Koreanliuskan vimmaa
tuulimyllyn kiviseen napaan
ja jälleen ymmärrämme vähän ihmistä.
Pentti Saarikosken puu oli kuusi.
Nyt hän on kuusi.
(Laani: "Koreanliuska" (5/6) s. 152-153)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti