Koska alussa oli Sana, tiedetään, että Jumala piti ensimmäisen monologin eli ’yksinäisen puheen-pidon’, kuten Daniel Europaeus suomensi sanan monolog vuonna 1853. Jumalan sanottua sanottavansa julkinen ’yksin-puhe’ yleistyi enemmänkin teatterissa, joskin kukin tykönään voi pitää yksinpuhelua. Nykyisen ajan tunnetuimpia ulostulijoita yksinpuheen suhteen on Hannu Raittila teoksessa Kirjailijaelämää, 2006. Autoillessaan Raittila puhuu itselleen tai autolleen niin ankarasti, että perille päästyä kurkku on kipeä.
Teatterissa kolmen oon monologin alku on tunnetuin, niin kuin pitää ollakin, koska siinä on yhtä monta oota kuin sanassa monologi. Kolme oota kuullaan Tanskan prinssin yksinpuhelun aluksi niin englanniksi kuin suomeksi William Shakespearen Hamletin kolmannessa näytöksessä.
Toisten mielestä tuo repliikki pitäisi delettää reliikkinä, toiset taas näkevät sen Edvard Munchin taulussa Huuto. Yhtä tyhjältä oolta taikka reiältä saattaa näyttää poliitikon suu ennen vaaleja, ja silloin voidaan puhua ’paasaamisesta’, joka onkin yksi monologin sanakirjamerkityksistä. Kalevi Koukkusen Atomin ja mission, 1990, mukaan se voi olla myös ’ajatuksiin vaipumista, haaveksuntaa’.
Eräät etymologit epäilevät sitäkin, että hiihtokenkä monon juuret juontuvat sanasta mono-logue eli mono-puheesta (ransk. logue ’puhuminen’). Nahkapohjaisen monon narina puulattialla muistutti nimittäin sisukkaan suomalaisen hiihtäjän yksinäistä natinaa kuusivaltaisessa korvessa.
Jos alussa oli Sana, niin on lopussakin, ja sen sanoo sama sankari, aina yhtä yksinäinen voittaja.
Monodraamakilpailu Teatterimaraton järjestetään 12. kerran Kulttuurikeskus Poleenissa Pieksämäellä. Viikonloppuna 23. – 25.3. 2 500:n euron palkinnosta kilpailee yhdeksän monologia, joiden joukossa kuullaan Hamlet, Tanskan prinssi.
(Voima 2/2007)
Kuva: Pöljän kyltti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti